Teksti: Tommi Roimela
Kuvat: Antti Aimo-Koivisto ja STT-Lehtikuva
Joskus on tartuttava hetkeen. Tosin valokuvaaja Antti Aimo-Koivisto oli tähänkin hetkeen hieman varautunut.
– Tiesin, että presidentti on paikalla, joten ajattelin, että jotain hän tulee varmaan sanomaan. Mutta sitten, kun Luukas Saha hävisi, niin oli pieni yllätys, että presidentti tuli median eteen lohduttamaan urheilijaa. Minulla oli väärä linssi kamerassa. Ehdin vaihtaa. Lähellä oli, että tilanne olisi mennyt ohi.
Kyseinen tilanne tapahtui Pariisin olympialaisissa. Suomalaisjudoka Luukas Saha kärsi niukan tappion, ja suurin toivein alkanut olympiaurakka oli ohi. Paikalla ollut tasavallan presidentti Alexander Stubb meni halaamaan Sahaa, ja Aimo-Koivisto otti tilanteesta kuvan. Kuvan, jonka Urheilutoimittajain Liitto palkitsi Vuoden urheilukuvana.
– Aina tuntuu hyvältä, jos joku on jollain tavalla reagoinut valokuvaan. Kun on uutistoimistossa töissä, palautetta saa harvoin ja yleensä se annetaan asiakaslehdelle, STT-Lehtikuvalla työskentelevä Aimo-Koivisto mietti.
Ainahan kuvaaja ei välttämättä tiedä ottaneensa hyvää kuvaa, mutta Pariisissa Aimo-Koivisto tiesi heti, että hän sai vangittua oikean hetken.
– Oli heti selvää, että ne ottelukuvat olivat siinä kohdassa turhia. Se kuva kiteytti pettymyksen paremmin.
Kriisejä ja ”kriisejä”
Aimo-Koivisto, 45, on viihtynyt valtakunnan mediassa jo noin 20 vuotta.
– Mukavan monipuolista työtä.
Urheilu on vain pieni osa siitä ja tunnetusti totista leikkiä, mutta Aimo-Koivistolla on paljon kokemusta myös vakavammista tilanteista.
– Kriisialueetkin ovat tulleet tutuiksi. Esimerkiksi Ukrainassa olen käynyt neljästi sodan aikana.
Aitoihin kriiseihin verrattuna suomalaisten menestymättömyys olympialaisissa on aika pieni murhe. Aimo-Koivisto nauttiikin työskentelystä rennossa urheiluympäristössä.
– Urheilukuvaus on hyvää vastapainoa. Ajatus, että jokin tapahtuu vain kerran, on kiehtova. Onnistuminen tapahtuu hetkessä. Se on vähän niin kuin urheilijalle maalinteko, Aimo-Koivisto vertaili.
Urheilukenttien ilmapiiri on myös toisella ja kenties yllättävälläkin tavalla Aimo-Koivistolle nautinnollinen.
– Kuvauksissa on joskus vähän kuluttavaakin olla sosiaalinen, kun kuvattava miettii, miltä hän näyttää. Urheilussa ihmiset tekevät kentällä omaa juttuaan ja minä omaani. Välillä ei tarvitse puhua mitään, ja se on joskus oikein mukavaa.
Kuluttavaa voi olla urheilukuvauskin. Olympialaisissa valokuvaaja tekee kolme viikkoa töitä lähes aamusta iltaan ilman vapaapäiviä.
– Siinä menee itsekin vähän sellaiseen kisakuplaan niin kuin urheilijakin.
Samalla aaltopituudella
Aimo-Koivisto on käynyt viidet olympialaiset.
– Joka päivä ei ole hauskaa, mutta on etuoikeus päästä katsomaan vierestä huippu-urheilua. Itse tykkään lämmöstä ja tuskailen enemmän hiihtoladun reunalla. Esimerkiksi Pariisi oli oikein mukava tapahtuma, vaikka olikin pitkä, raskas ja kuuma rupeama.
Aimo-Koiviston viihtymistä urheilutapahtumissa helpottavat kirjoittavat kollegat.
– Urheilutoimittajat ovat hauskoja ja yhteistyökykyisiä.
Yhden pienen vinkin Vuoden urheilukuvan ottanut Aimo-Koivisto kuitenkin toimittajille antaa.
– Jotkut tulevat jääkiekko-ottelun jälkeen sanomaan, että tekevät juttua tietystä pelaajasta. Helpottaisi, jos sen tietäisi ennen peliä, Aimo-Koivisto virnisti.
Vuoden sykähdyttävin urheilukuva. Tasavallan presidentti Alexander Stubb lohduttaa suomalaisjudoka Luukas Sahaa Pariisin olympialaisissa Sahan hävittyä maailmanlistan ykköselle Moldovan Denis Vierulle jatkoajalla.
