Urheilutoimittajain Liiton kunniapuheenjohtaja, journalisti, tietokirjailija ja Etelä-Suomen Sanomien entinen päätoimittaja Pentti ”Pesa” Vuorio, 91, kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 21. heinäkuuta.

Vuorio opiskeli sekä Teknillisessä korkeakoulussa että Helsingin Yliopistossa. Hän päätyi kuitenkin lehtimiesuralle ystäviensä kannustamana.

Nimimerkillä Pesa kirjoittanut ja samalla lempinimellä tunnettu urheilujournalisti kirjoitti pitkän elämänsä aikana lukemattomia lehtiartikkeleita, useita kirjoja ja piti tiedotustilaisuuksia toimiessaan Suomen Urheilulehden (1954–1955) toimittajana ja toimitussihteerinä, Uuden Suomen urheilutoimittajana ja urheiluosaston päällikkönä (1955–1960) ja Urheilun Kuva-aitan päätoimittajana (1960–1968). Hän toimi myös Suomen Urheiluliiton tiedotuspäällikkönä ja yleisurheilun EM-kilpailujen lehdistöpäällikkönä 1969–1971, jonka jälkeen hän palasi Uuden Suomen urheilukolumnistiksi 1971–1975. Uudessa Suomessa tehtävät laajenivat vuonna 1975 ajankohtaisosaston päällikön tehtäviin. Lahden MM-hiihdot kutsuivat Vuorion lehdistöpäälliköksi 1976–1978, mistä hän siirtyi luontevasti Etelä-Suomen Sanomiin uutispäälliköksi (1978–1985), toimituspäälliköksi (1985–1986) ja lopulta päätoimittajaksi (1986–1995).

Vuorio kirjoitti myös useita kirjoja, mm. Eero Mäntyrannan kanssa Kairoilta Kisaladuille (1968) ja Lasse Virenin ja Rolf Haikkolan kanssa Kullatut sekunnit (1973). Vuorio suomensi legendaarisen Roberto Quercetanin Kilpakenttien Kuninkaat sekä toimitti suomeksi W.Wunchen Kilpakenttien sankarit (1973). Hän kirjoitti myös Suomen Urheiluliiton historiikin osan Tie Montrealiin 1966–1976. Urheiluvuosi – Idrottsboken -sarjassa hän oli tekijänä yhdessä Rainer Lönnforsin kanssa vuodet 1974, 1975, 1976, 1977, 1978 ja 1979.

Vuorio oli mukana kirjoittamassa Lahden Hiihtoseuran 80-vuotishistoriaa sekä Lahden Ahkeran 100-vuotishistorian osaa nimet, numerot ja saavutukset 1907–2007. Hän oli myös monipuolisesti mukana urheilun järjestöelämässä.

Pentti Vuorio sai runsaasti tunnustusta työstään. Itse hän arvosti korkeimmalle Helsingin EM-kilpailujen lehdistökeskuksen nimeämisen vuoden 1971 parhaimmaksi lehdistökeskukseksi maailmassa. Erityisesti mieltä lämmitti se, että valinnan tekivät aina kriittiset kollegat. Siitä olivat todisteena lukemattomat ympäri Eurooppaa ja USA:ta tulleet uutistoimistojen ja maanosien merkittävien sanomalehtien kiitoskirjeet, jotka Vuorio säilytti muistoina.

Vuorio osallistui urheilutoimittajana mm. kymmenen kertaa olympialaisiin, hiihdon MM-kilpailuihin ja yleisurheilun EM-kilpailuihin. Mieleenpainuvin matka oli Melbournen olympialaisiin vuonna 1956. Matka kesti sen aikaisin yhteyksin yhteensä viisi viikkoa ja raportoinnit sen aikaisin yhteyksin tehtiin aina öisin kilpailupäivän päätyttyä.

Vuorio sai valtion journalistipalkinnon vuonna 1996. Hänelle myönnettiin myös liikunnan ja urheilun ansioristi kultaisena, Suomen Urheiluliiton kultainen ansiomerkki, Lahden Ahkeran kultainen ansiomerkki ja Suomen hiihtoliiton kultainen ansiomitali. Ansiomerkkien lisäksi hänet nimettiin Urheilutoimittajain Liiton kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2020.

Pekka Mäki-Reinikka