Vuoden 2024 urheilujournalistiksi valittu STT:n urheilutoimittaja Raiko Häyrinen tunnetaan ennen kaikkea syväluotaavista artikkeleistaan.
Teksti: Topias Kauhala
Kuva: Matti Hannula
STT:n urheilutoimittaja Raiko Häyrinen on Vuoden urheilujournalisti. Valinnan tekivät Urheilutoimittajain liiton jäsenet äänestyksessä.
– Kollegoilta saatava tunnustus on aina erityinen. He tietävät tästä hommasta eniten. Se on hienoa, ja siitä suuri kiitos, Häyrinen kommentoi saamaansa tunnustusta.
Häyrinen, 52, palkittiin Urheilutoimittajain liiton toimesta jo vuonna 2020, jolloin hänen STT:lle kirjoittamansa artikkeli Marko Yrjövuoresta valittiin Vuoden urheilujutuksi.
Häyrinen pitää palkitsemiskulttuuria arvokkaana, osuivat valinnat sitten häneen itseensä tai ei.
– Kun on tehty kunnianhimoisesti ja onnistuneesti hommia, niin on tärkeää, että sitä myös nostetaan esiin, Häyrinen miettii.
– Paljonhan alallamme ihmiset myös keskustelevat alan nykyongelmista ja -vaikeuksista. Ne ovat meille kaikille tuttuja. Sen vastapainoksi on tärkeää, että nostetaan esiin, kun on tullut onnistumisia ja on saatu aikaan.
Oodi pitkälle muodolle
Koska helsinkiläinen Häyrinen palkittiin nyt äänestyksen kautta Vuoden urheilujournalistiksi, ei voida absoluuttisen tarkkaan tietää, miksi juuri hän keräsi äänestyksessä isoimman äänisaaliin.
Häyrinen kuitenkin tunnetaan pitkistä ja asiantuntevista jutuistaan niin STT:n toimittajana kuin Urheilulehden avustajana. Se nostettiin esiin myös, kun Häyristä ehdotettiin palkintokandidaatiksi;
“Häyrinen löytää juttuihinsa aina uusia, mielenkiintoisia toteutustapoja ja näkökulmia, jotka saavat lukijat kiinnostumaan vahvasti”.
Palkintoa voidaan siis samalla pitää eräänlaisena oodina pitkälle kirjoitusmuodolle.
Kirjojakin niin urheiluaiheista kuin esimerkiksi oopperalaulaja Jaakko Ryhäsestä kirjoittaneella Häyrisellä on kyky hallinnoida isoakin tekstimassaa.
Merkittävää on myös se, että hänellä on mahdollisuus kirjoittaa pitkiä artikkeleja. Se on tullut osittain sattumienkin kautta.
– Jos ei mahdollisuutta olisi, niin ei sitä pystyisi tekemään, Häyrinen kiteyttää.
”On tärkeää, että on ollut aikaa”
Ovi Urheilulehden avustamiseen avautui Häyriselle sen jälkeen, kun Sanoma Oyj oli hankkinut 2018 osake-enemmistön STT:stä. Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö Vesa Rantanen otti kesällä 2020 yhteyttä Häyriseen ja tilasi artikkelia Urheilulehteen.
Nyt hän on kirjoittanut jo lähemmäs 20 isompaa artikkelia Urheilulehteen – ja saman konsernin sisällä myös kaksi urheiluaiheista juttua Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle.
Niitä artikkeleja Häyrinen tekee STT-päiviensä ulkopuolella. Hän tekee tätä nykyä 3–4 päiväisiä työviikkoja pääasialliselle työnantajalleen.
– Sekin on tärkeää, että on ollut aikaa tehdä. Tarkoitus olikin vapauttaa aikaa muuhun duuniin, hän sanoo.
Juuri Urheilulehdestä hän on löytänyt ympäristön, jossa isojakaan merkkimääriä ei pelästytä. Vuoden 2024 ensimmäiseen numeroon hän esimerkiksi kirjoitti lahjakkuutta käsittelevän jutun, jonka merkkimäärä oli noin 46 000–47 000.
– Lehden kokoavat Petri Lahti, Saku-Pekka Sundelin tai Vili Pesu eivät ole koskaan sanonee, että juttuja pitäisi lyhentää. Myös STT:ssä on luovuttu nettiversioiden pituusrajoista.
Paljon dataa pureskeltavaksi
Urheilujournalismi on muun muassa teknologisen kehityksen ja modernien kulutustottumusten kautta mennyt entistä nopeampaan suuntaan.
Häyrinen näkee alallaan kuitenkin myös toisenlaisia suuntauksia, jotka puoltavat hyvin jäsennellyn tiedon ja näkökulmien merkitystä. Perinteisen median monopoliasemat niin uutisten tai julkaisujen jakamisessa kuin informaation lähteissä ovat nimittäin kadonneet.
Urheilua koskettavana esimerkkinä on se, miten paljon enemmän erilaista julkista dataa pelin sisällöstä on pureskeltavaksi.
– Se on johtanut siihen, että laji-ihmiset ja osin fanitkin voivat seurata lajejaan aivan hämmästyttävällä tarkkuudella ja asiantuntemuksella, Häyrinen sanoo.
– Se tietysti sitten nostaa perinteisellekin medialle rimaa. Jos haluaa tehdä jotain, mistä nautitaan, niin se pitää osata tehdä korkealla laadulla. Ja sen lisäksi, että sisältö on toivon mukaan hyvää, niin se pitää osata esittää vetävästi.
Monipuolinen pohja
Kun journalismin voi nähdä ajattelun ja maailmankuvan lajina, on Häyrisellä hyvä ammatillinen pohja kehittää monipuolisia, vähän arkisesta urheilujournalismista poikkeavia juttuideoita.
Hän on yhteenlaskettuna työskennellyt urallaan eniten urheilutoimittajana, mutta hän on toiminut STT:ssä myös ulkomaantoimittajana, radiotoimittajana, kulttuuritoimittajana, taloustoimittajana ja lyhyen aikaa jopa politiikan toimittajana.
– Olen tätä tehnyt eri osastoilla ja erilaisilla ilmaisumuodoilla, ja kirjoitellut juttuja eri tyyleillä. Se voisi ainakin kertoa monipuolisuudesta, mikä on tavoitteena!
Samalla Häyrinen tekee tai on tehnyt erilaisia hommia myös journalismin ulkopuolella. Hän toimii äänikirjojen lukijana ja on työskennellyt yhden kauden ajan Kansallisoopperassa viestintä- ja markkinointiosastolla. Ennen toimittajaksi ryhtymistä hän työskenteli pari vuotta ulkoministeriössä.
– Se [monipuolisuus] on mahdollistanut sen, että on vähän tuoreempana duunissa, Häyrinen miettii.
– Tämän työn sisälläkin minulle on annettu tilaa laajentaa omaa repertuaariani, mistä kiitos esihenkilöille.
Yrjövuori-artikkeli osui
Häyrinen ei osaa nostaa esiin sellaisia yksittäisiä juttuja, joista hän olisi erityisen ylpeä.
– Hirveän vaikea nostaa jotain yksittäisiä. Minulla on omasta mielestäni ollut useita onnistuneita artikkeleita, hän sanoo.
Hieroja Marko Yrjövuoresta kertova artikkeli oli ainakin sellainen, joka keräsi aikoinaan valtavasti huomiota ja toi Häyriselle vuonna 2020 palkinnon Vuoden urheilujuttuna. Artikkelissa tutkittiin perusteellisesti Yrjövuoren itsensä luoman kerronnan todenmukaisuutta.
– Ihmisiä on edelleen tullut vuosia jälkikäteenkin puhumaan siitä artikkelista. Selkeästi se osui. Ja varmasti siihen vaikutti se, että hänen harhaanjohtavat tarinansa olivat menneet niin monessa mediassa Suomessa läpi, Häyrinen sanoo.
Hän on iloinen siitä, että se juttu palkittiin. Yhtä lailla hän on iloinen siitä, kun hänen työnsä osalta nostetaan esiin myös sellaisia taustoittavia ja tarinallisia juttuja, missä ei ole mitään uutista tai skuuppia.
– Voi olla, että me korostamme joskus liikaakin sitä, että skuupataan. Totta kai se on tärkeää, ja sillä on oma merkityksensä, varsinkin, jos kyseessä on painava aihe, Häyrinen miettii.
– Kun joku asia paljastetaan, siinä on se vallan vahtikoira -kulma, joka on median tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Mutta tärkeä artikkeli tai juttu voi olla muutakin genreä.
