Fair Play -lehti: Tavallista pidempi kevät
1.6.2020 11:17 Uutiset / Urheilutoimittajain Liitto ry

Fair Play -lehti: Tavallista pidempi kevät

Olen sesonkipenkkiurheilija. Kiihdyn nollasta sataan maaliskuussa ja rauhoitun juhannuksena. Siihen väliin mahtuu kaikki olennainen: kotimaisen jääkiekon play offsit, MM-kilpailut ja NHL:n Stanley Cup. Ainoan poikkeuksen muodostavat nuorten MM-kilpailut ja jalkapallon arvokisat.

Koska valtaosa tapahtumista on keväällä ja koska joukkueeni Suomessa on IFK, slogan ”Stadin pitkä kevät” on ollut minulle rakas jo vuosia. Kevät on perinteisesti vuoden parasta aikaa paitsi pelaajille myös lapselliselle urheilufanille itsessäni. Alan analysoida joukkueita uudella innolla, spekuloida, tehdä ennustuksia.

Suhtaudun osa-aikafanittamiseeni hartaudella ja vakavasti. Monet ihmiset sanovat, että urheilu on leikkiä ja sitä ei pidä ottaa vakavasti. En ymmärrä ajatusta. Leikki menettää hohtonsa, ellei sitä oteta leikin aikana vakavasti. Ajatelkaa lapsia, jotka leikkivät pihalla rosvoa ja poliisia. Kuinka rasittavaa on, jos joukossa on yksi näsäviisas, joka kertoo muille, että ette te oikeasti ole rosvoja ja poliiseja.

Samalla tavalla rasittavaa on se, kun joku kertoo fanikatsomossa, ettei urheilua pidä ottaa tosissaan tai vakavasti. Minulle penkkiurheilusta häviää koko ilo, jos siitä viedään sen eskapistinen puoli, mukaan heittäytyminen, merkityksellisyyden illuusio. Kun kausi on ohi ja finaalit on pelattu, riippumatta siitä tavattiinko torilla vai ei, minun on helppo laskea kaikesta irti. Mutta itse tapahtuman aikana suggeroin itseni siihen, että tässä on kyse jostain muka tärkeästä, koska siten se on paljon hauskempaa.

Tänäkin vuonna saimme ”stadin pitkän kevään” mutta hyvin erilaisen kuin koskaan aiemmin. Paitsi että korona-aika on muuttanut aikakäsityksen monessa perheessä joko hektisemmäksi tai unenomaisen ajattomaksi, se on vienyt keväästä yhden olennaisen osan – urheilun ja penkkiurheilun. Sitä kautta olen tunnistanut, mikä fanittamisen merkitys itselleni ihan oikeasti on.

Huomaan kaipaavani kaikkea, mitä kiekkokevääseen kuuluu. Sitä kouhottamista, jolle saa nauraa. Aikuisten leikkiä, koomisia perinteitä, kaiken liian tosissaan ottamista. Aikaa, jolloin toreilla tavataan ja pojat saunovat. Kyseessä on eräänlainen muutaman kuukauden taantumuksellinen retriitti, jolloin elämään tulee virkistävän alkukantainen sivuvire.

Sen puuttuminen on saanut minut pohtimaan myös sitä, mitä urheilujournalismilta odotan ja kaipaan, mistä nautin. Olen vuosia kuullut kaikissa urheilujournalismitapahtumissa, että ihmiset haluavat lukea urheilun taustoja, human interest -tarinoita. Juttuja, jotka vetoavat myös niihin, joita urheilu ei muuten kiinnosta. Samalla tavalla kuulin aikanaan, että televisiossa pitäisi olla ruokaohjelmia myös niille ihmisille, joita ruoanlaitto ei kiinnosta.

Lue lisää Saku Tuomisen ajatuksista Vieraskynä-palstalta uusimmasta Fair Play -lehdestä: Fair Play -lehti 2/2020.


Saku Tuominen.


   
Urheilutoimittajain Liitto
«  Heinäkuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat