Fair Play -lehti: Elämäkerta kuin väitöskirja
15.11.2017 9:57 Uutiset / Urheilutoimittajain Liitto ry

Fair Play -lehti: Elämäkerta kuin väitöskirja

Kirja-arvio: Mies josta tehtiin patsas – Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö

Väitöstilaisuudessa varsin usein aloitetaan keskustelu teoksen nimestä. Vanhasta muistista teen sen nytkin. Toisaalta teos muistuttaa siinä määrin väitöskirjaa, että tämä on senkin vuoksi paikallaan. Tekijä on todella laajasti paneutunut aiheeseensa ja on kiitettävästi lähdeviitoittanut tekstin. Tekijän käyttämä aineiston määrä ja monipuolisuus ylittää tavallisen väitöskirjan lähdeaineiston.

Menkäämme tarkastelemaan teoksen nimeä. Pidän sitä todellisena täysosumana, sillä siinä kuvastuu Paavo Nurmen elämä ja sen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle. Harva urheilija on saanut patsaansa kilpailu-uransa aikana. Nurmesta aivan oikein tehtiin patsas ja muutenkin hänet nostettiin jalustalle, sillä uusi kansakunta tarvitsi sankarinsa. Teoksen kansi on onnistunut. Elävä Nurmi on parempi kuin pelkkä patsas. Toki kuva kuuluu patsaan teon yhteyteen.

Aluksi-luvussa tekijä tuo tiivistetysti esiin Paavo Nurmen kansallisen merkityksen, laajan kilpailumenestyksen, mutta myös persoonallisuuden muut ulottuvuudet, jotka usein jäävät hänen urheilusuorituksiensa varjoon. Tässä suhteessa teos poikkeaa edukseen laajasta Nurmi-kirjallisuudesta. Seuraava luku on nimeltään “Suuri mestari on maalissa”. Nurmen kuolema oli kansallinen surujuhla, johon liittyi suuri joukko huomattavien julkisuuden henkilöiden muistokirjoituksia. Aluksi tämä luku sijainniltaan herätti minussa kummastusta, mutta luettuani tekstiä eteenpäin huomasin sen merkityksen.

Tekijällä on uutta tietoa Nurmen lapsuudesta ja nuoruudesta. Isän ja äidin maassamuutto on samalla kuvaus maamme sen aikaisesta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Nurmen koulunkäynti käydään läpi jopa todistuksen numeroiden valossa. Nurmi oli ahkera kirjojen lukija ja menestyi hyvin koulussa.

Pojat olivat innostuneita urheilusta aina poikien omia urheiluseuroja myöten. Ateenan kisat herättivät todellisen urheiluinnostuksen. Nurmi juoksi 11-vuotiaana 1500 metriä aikaan 5.02, mikä herätti Turun Urheiluliiton kiinnostuksen. Isän kuoleman jälkeen vuonna 1910 Nurmi joutui työntekoon, sillä äidillä oli huolehdittavanaan suuri lapsijoukko, josta Paavo oli vanhin.

Tukholman kisat 1912 synnyttivät myytin Suomen juoksemisesta maailmankartalle. Tosiasiassa Suomi juostiin suomalaisten mieliin. Kansakunta voi olla ylpeä menestyksestä, mikä yhdisti uuden syntymässä olevan kansakunnan. Hannes Kolehmaisesta tuli Paavo Nurmen ja muidenkin suomalaisten sankari. Nurmi sai näin uuden päämäärän elämälleen. Nurmi saavutti 31.5.1914 ensimmäisen voittonsa alle 18-vuotiaiden sarjassa 3000 metrillä ajallaan 10.06,8.

Armeijaan meno 1919 oli suuri muutos Nurmen urheilulle. Alku ei ollut lupaava, sillä Nurmi kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa, mutta hänet kirjattiin valan vannojien luetteloon komppanian päällikön toimesta. Armeijassa Nurmi pystyi osallistumaan urheilukilpailuihin useilla paikkakunnilla, sillä pataljoona oli siirrettynä jonkin aikaa Käkisalmelle itärajan uhan vuoksi.

Antwerpenin olympialaisiin valmentautuminen kuvataan laajasti aina junan perässä juoksemisesta kahnauksiin valmentajien kanssa olympiavalmennusleirillä. Nämä henkilökohtaiset riidat tulevat esiin kaiken aikaa, mutta ne on kuvattu tasapuolisesti, eli kirjoittaja ei ole yksiselitteisesti Nurmen puolella. Atwerpenin menestys loi lopullisesti suurjuoksija Paavo Nurmen.

Syksyllä 1920 Nurmi siirtyi oppilaaksi Helsingin Teollisuuskouluun. Hän majoittui juoksijatuttunsa Hannes Miettisen kotiin Kallion kirjaston taloon, missä tämä toimi vahtimestarina. Enpä lapsuudessani tiennyt, että minulle varsin tuttu talo ja asunto olivat näin merkityksellisiä.

Seuraavana vuonna 22.6. Nurmi juoksi ensimmäisen maailmanennätyksensä. Tukholmassa meni 10 000 m aikaan 30.40,2. Tästä alkoi Nurmen maailmaennätysten metsästys. Nämä viralliset ja USA:ssa mailimatkoilla juostut epäviralliset maailmanennätykset on kirjassa kaikki kirjattuina. Vuoden 1931 kahden mailin maailmanennätykseen valmistautuminen harjoitusohjelmineen on hyvänä esimerkkinä Nurmen suunnitelmallisesta toiminnasta. Pariisin kisoihin valmistautumisen yhteydessä Eläintarhassa Nurmen runsaan tunnin aikana juoksemat 1500 ja 5000 metrin maailmanennätykset ovat juoksuhistorian ylittämättömät saavutukset, ja niitä olisi voitu kirjassa tuoda enemmän esiin.

Pariisin ja Amsterdamin olympialaisten menestys on laajasti käyty läpi samoin kuin niiden kansallinen ja kansainvälinen merkitys, sillä olihan juoksijoiden kuningas nyt suomalainen.

Pariisin olympialaisten 10 000 metrin osallistumisjupakka saa teoksessa tyhjentävän esityksen. Tästä on ollut kirjallisuudessakin moniaita selityksiä. Ehkä siihen voisi vielä lisätä Tahko Pihkalan lausunto: Jos petturi Wide olisi pysynyt syntymämaassaan, olisi hänellekin järjestetty kultamitali. Usein unohdettu suomalainen kolmoisvoitto Amsterdamin 3000 metrin esteissä ja juoksun varsin dramaattiset käänteet on hyvin kuvattuna.

Olympiamenestyksen myötä Nurmi oli haluttu osallistuja niin kotimaan kuin ulkomaidenkin kilpailuissa. Paavo Nurmea tultiin katsomaan läheltä ja kaukaa. Varsin kattavasti on kirjattu myös katsojaluvut monista kilpailuista. Nurmi tiesi arvonsa ja usein ulkomailla ja toki kotimaassakin ”rahasti” merkityksestään.

Nurmi kiersi usein Euroopan suurkaupungeissa kilpailemassa ja siirtyi paikasta toiseen, jolloin lyhyeen aikaan saatiin sopimaan useita kilpailuja. Todellisen kilpailukiertueen Nurmi teki vuonna 1925 USA:han, missä viiden kuukauden aikana juoksi 55 kilpailussa saavuttaen 29 ennätystä. Hänelle olivat kaikki ovet auki: filmitähdet ja muut julkimot paistattelivat hänen rinnallaan. Valkoinen talokin otti hänet vastaan, toki muiden urheilijoiden ryhmässä. Kiertueen jälkeen myös tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander kutsui Nurmen ja hänen äitinsä Vilhelmiina Nurmen Kultarantaan. Olihan Nurmi jo vuonna 1922 tavannut Englannin kuninkaankin.

Ulkomailla kilpaillessaan juoksijoiden kuningas ei aina ollut voittamaton. USA:ssa tasoitusjuoksuissa tuli usein tappio, mikä johtui liian pitkistä tasoituksista. Syyskuussa 1926 tuli Berliinin kisoista todellinen ”maailmanloppu”, sillä Otto Peltzer ja Edvin Wide voittivat hänet 1500 metrillä ja seuraavana päivänä Wide vielä kahdella maililla. Tämä sai jo Nurmenkin ihmettelemään tappiotaan. Tekijä kertoo Nurmen valittavan sitä, että tuli kilpailupaikalle autolla, vaikka yleensä käveli. Toisena syynä oli liika hieronta.

Kotimaassaan Nurmi oli todellinen kassamagneetti, jota kaikki kilpailujen järjestäjät kosivat erilaisin keinoin. Usein Nurmi juoksi juoksijatuttujensa (ei oikein voi käyttää termiä juoksijaystävänsä) pyynnöstä varsin vaatimattomissakin kilpailuissa. Kilpakumppanit muodostivat hänen varsin suppean tuttavapiirinsä. Näissä suhteissa Nurmi ei välittänyt silloisista varsin jyrkistä kansalaissodan jälkeisistä luokkajaoista. Tekijä kuvaa usein Nurmen ja TUL:n juoksijoiden yhteisiä hetkiä. Kirjoittipa Nurmi artikkeleita Työläisurheilijan Jouluun vuosina 1923, 1924 sekä 1925. Tekijä kuvaa aivan oikein Nurmen sosiaalisia lähtökohtia, mitkä selittävät hänen suhtautumistaan yhteiskunnallisiin asioihin.

Urheilutoveruus oli Nurmelle tyypillistä, ja kovimmatkin kilpakumppanit saivat hänen hyväksyntänsä. Ville Ritola, jolle ”annettiin” 10 000 m kulta Pariisissa, oli aina hänen todellinen ystävänsä. Samoin useiden ylenkatsoma ”petturi” Edvin Wide. Hän tunsi kaikki suomalaiset pitkänmatkan juoksijat ja oli heihin yhteydessä henkilökohtaisesti tai kirjeitse.

Nurmen ja Pihkalan välillä kehkeytyi suuri riita syksyllä 1927. Nurmi oli valittu Ruotsi–Suomi- maaotteluun, jossa hän olisi kohdannut Eklöfin kaikilla muilla matkoilla paitsi 10 000 metrillä. Eklöf oli yhdessä kilpailussa hidastanut kahdesti Nurmen vauhtia. Tämän seurauksena Nurmi kieltäytyi enää kohtaamasta häntä kilpailuissa. Nurmi ilmoitti osallistuvansa vain 10 000 metrille, mikä ei sopinut joukkueen johdolle (Pihkala). Tästä suivaantuneena Nurmi poistui laivasta.

Nurmea syytettiin kurittomuudesta, ja hän sai kansallisen kilpailukiellon. Sota oli syttynyt. Suuri yleisö ja osa urheilutoimittajista olivat Nurmen puolella, kun taas monet urheilujohtajat katsoivat Pihkalan toimineen oikein. Nurmi suunnitteli jo USA:n matkaa ja siellä liittymistä paikalliseen urheiluseuraan, jolloin ei kansallinen kilpailukielto enää pätisi USA:ssa. Samalla vaarantuisi myös Nurmen osallistuminen seuraaviin olympiakisoihin.

SVUL:n urheilujaoston kokous 20.11. oli riitaisa. Kummankin osapuolen kannattajat värittivät asiaa omalta kantiltaan ja usein myös koettivat mollata vastapuolta. Tekijä on Suomen Urheilulehteen perustuen käsitellyt tätä kokousta 10 sivulla. Tässä analyysissa käyvät hyvin esiin silloisen urheiluelämämme ristiriitaisuudet. Kokouksen lopputuloksena oli eräänlainen ”nahkapäätös”, jossa todetaan, että ”asian yhteydessä oli sattunut epäonnistumisia”.

Päätös ei parantanut Nurmen ja Pihkalan välejä. Vasta SVUL:n puheenjohtajan Aksel Ekin tapaaminen Nurmen kanssa selvitti tilanteen. Keskustelun sisällöstä ei ole tietoa. Pian tämän jälkeen Nurmi ilmoitti osallistumisestaan Amsterdamin kisoihin.

Kultaa tuli näistäkin kisoista, mutta Nurmi joutui lisäksi tyytymään myös himmeämpiin mitaleihin. Kisojen jälkeinen Euroopan kiertue oli monine vastoinkäymisineen (mm. lentokone teki hätälaskun kentälle, josta oli kolmen tunnin patikkamatka lähimmälle asemalle). Nurmi pelästyi myös monien urheilijoiden julistamisesta ammattilaisiksi.

Nämä kokemukset korvasi vuoden 1929 Amerikan kiertue, joka kesti puoli vuotta ja kasvatti voittojen ja ennätysten ohella kukkaroakin. Paavo Suuri palasi kotimaahan jalkavaivaisena eikä sinä vuonna kilpaillut Suomessa.

Nurmen viimeinen maailmanennätys syntyi Eläintarhassa 24.7.1931. Hän oli hyvin valmistautunut ja juoksi ensimmäisenä 2 mailia alle 9 minuutin. Ennätystä merkittävämpi oli ruotsalaisen Idrottsbladetin hyökkäys suomalaisia ”rahajuoksijoita” vastaan. Lehti ilmoitti, että Nurmi saisi bruttotuloista puolet. Ruotsin päivälehdetkin kirjoittivat tästä paljastuksesta, minkä seurauksena uutinen levisi myös Euroopan lehdistöön.

Syksyllä Nurmi ryhtyi nimeämään Los Angelesin kisajoukkuetta. Hänen mielestään kalliille matkalle kannattaa lähettää vain varmat mitalimiehet; jos rahakeräys tuottaa hyvin, niin sen ylijäämä voidaan jakaa työttömille. Nurmi itse harjoitteli olympiamaratonille lisäten kävelyä, jotta kestäisi maratonin pitkän piinan. Toukokuussa tulivat mukaan vetoharjoittelut todella kovalla vauhdilla.

Kun Nurmi ei ollut osallistunut edellisen vuoden katsastusjuoksuihin, piti hänen antaa kunnostaan näyttö valitsijoille. Maratonin olympiakatsastus järjestettiin Viipurissa. Tällöin Nurmi voitti ainoan juoksemansa maratonin (40,2 km) epävirallisella ME:llä 2.22.03,8. Nurmi kilpaili huhtikuusta lähtien IAAF:n kilpailukiellon alaisena. Suomen Urheiluliiton mielestä kansallisen liiton piti päättää urheilijan ammattilaisuudesta.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton puheenjohtaja J. Sigfrid Edström kutsui Urho Kekkosen kesäkuussa Ruotsiin, ja antoi selvästi ymmärtää, että IAAF ei muuta kantaansa Nurmi- päätöksessään. Kisoja ennen Los Anglesissa kokoontui IAAF:n työvaliokunta, joka oli koostumukseltaan sama kuin huhtikuun päätöksen tehnyt lisättynä USA:n edustajalla Avery Brundagella. Kokouksessa esitettiin uusia näyttöjä Nurmen palkkioista, mitkä eivät luonnollisestikaan perustuneet maksukuitteihin.

Suomalaiset pyysivät tämän asian käsittelyä seuraavan päivän kongressissa. Kokouksen esityslistalla ei ollut Nurmi-kysymystä. Suomalaiset pyrkivät eräiden muiden maiden myötävaikutuksella kutsumaan kongressin uudelleen kokoon. IAAF ei voinut hyväksyä Suomen ehdotusta, ja näin Nurmen kilpailukielto jäi voimaan. Juoksijoiden Kuningas ei voinut päättää olympiauraansa maratonvoittoon.

Kansainväliset kilpailut oli nyt juostu, mutta Paavo Nurmi jatkoi uraansa kansallisena amatöörinä. Viimeisen virallisen kilpailunsa Nurmi juoksi ja voitti 10 000 metriä Viipurissa 16.9.1934.

Nurmen ura urheilussa jatkui valmentajana. Toki hän oli aktiiviaikanaan antanut harjoitusohjeita niin suomalaisille kuin ulkomaisillekin juoksijoille. Hän oli antanut juoksuohjeita saksalaiselle Otto Peltzerille, joka myöhemmin kukisti Nurmen kilparadalla ja vei häneltä 1500 metrin maailmanennätyksen. Samoin varsin monet ruotsalaiset juoksijat saivat nauttia Nurmen neuvoista. Nurmi oli itse saanut valmennustietoutta Kolehmaisen veljeksiltä. USA:ssa elänyt Viljami Kolehmainen lähetti uutta tietoa Hannekselle ja Tatulle. Tätä veljestrioa voidaan pitää suomalaisen juoksu-urheilun peruskivenä.

Nurmi oli tiukka valmentaja; hänen mielestään pitää harjoitella kovaa, muttei liikaa. Vastaavasti yksi valmennusohjelma ei käy kaikille, vaan henkilökohtaiset ominaisuudet tulee ottaa huomioon valmennusta suunniteltaessa. Nurmen mielestä Amerikan kokemukseensa perustuen nuorten tulisi harrastaa monia lajeja ja vasta 20 vuoden ikäisenä keskittyä yhteen lajiin. Juoksemisesta pitää sitten tehdä ”elämäntehtävä”.

Nurmi oli tiukka valmentaja ja useat tulevat suurjuoksijat kuten Taisto Mäki ja Gunnar Höckert eivät kestäneet hänen tiukkaa kuriaan. Nurmi oli itsekin kokenut juoksu-uransa alussa saman, mutta eri roolissa. Valmennus tuotti tuloksia, ja Nurmen auktoriteetti ja lajitietämys siivittivät suomalaiset juoksijat liki lentoon. Berliinin kisat olivat taas suuri menestys; kympin kolmoisvoitto oli suurin saavutus, ja se onkin ehkä merkittävin Suomen kolmoisvoitosta.

Sama menestys näkyi myös maaotteluissa ja vuoden 1938 EM-kisoissa. Suomalaiset olivat vielä juoksijakansa. Nurmen resepteinä kuten jo aiemminkin olivat vielä peruskunnon hankinta kävelyllä ja kilpailukunnon saavuttaminen vetojuoksuilla, samoin palauttavina tekijöinä sauna ja hieronta.

Paavo Nurmi teki talvisodan aikana Amerikan matkan Taisto Mäen kanssa. Heidän tervetulojuhlansa oli New Yorkin kaupungintalolla. Broadwaylla juhlakulkuetta johti 80 miehen orkesteri, ja pormestari Fiorello La Guardia lausui vieraat tervetulleiksi ja ilmaisi ihailunsa maan sankarillista taistelua kohtaan.

Nurmen kokemuksen pohjalta Mäki pystyi harjoittelemaan sisäratakilpailuihin, jotka poikkeavat täysin ulkoratajuoksuista. Tältä pohjalta Mäki menestyikin suhteellisen hyvin hänelle täysin vieraissa tiukkakaarteisissa kilpailuissa.

Todellinen tehtävä oli rahankeruu sotaponnisteluihin. Entinen presidentti ja vankka Suomen ystävä Herbert Hoover oli mukana Finnish Relief Fundin keräyksen järjestämisessä. Nurmen ja Mäen ansiosta heidän vierailupaikkakunniltaan saatiin huomattavia summia rahastoon.

Kirjasta käy ilmi, että Paavo Nurmi oli maamme todellinen ”näyteikkuna” ulkomailla. Suomen lähetystöt tahtoivat Nurmen paikallisiin kilpailuihin. Kaikkiin näihin vierailupyyntöihin Nurmi ei pystynyt vastaamaan. Risto Rytin mukaan hän Suomen Pankin pääjohtajana pystyi saamaan suuren luoton USA:sta Nurmen vuoden 1925 Amerikan kiertueen aikana.

Paavo Nurmi siirtyi liikemieheksi vuonna 1936. Erikoista tässä liikemiehen uran alussa oli, että hän sai neuvoja ja kannustusta entisiltä TUL:n urheilijoilta Karl A. Ebb, Emil Elo ja Kalle Flinck (Kaihari). Nurmi oli 1926 lainannut rahaa Elolle vaatekaupan perustamiseen, johon toimintaan hän jo tällöin tutustui. Kannustus tuotti tulosta, ja Paavo Nurmi Oy avasi vaatekaupan Helsingissä Mikonkatu 5:een. Elon kauppa oli samalla kadulla numerossa 13. Nurmi oli suunnitellut rakennustoimintaa jo vuotta aiemmin. Hänellä oli jotain pohjaa koneenpiirtäjän koulutuksestaan, mutta itse rakentamiseen se ei aluksi riittänyt. Opiskelukaveri rakennusmestari Oskari Tuominen tuli yhteistyökumppaniksi, ja heidän toimestaan nousikin useita asuintaloja Helsinkiin.

Linnankoskenkatu 13 taloyhtiön perustavassa yhtiökokouksessa Nurmi merkitsi 48 osaketta, veljekset Eino ja Toivo Hakoniemi kumpikin kaksi. Näin Nurmi maksoi kiitollisuudenvelkansa häntä USA:ssa hieroneille veljeksille.

Risto Ryti ja Paavo Nurmi olivat tavanneet toisensa useaan otteeseen, vaikkei näistä yhteydenotoista olekaan missään ”mustaa valkoisella”. Ryti neuvoi Nurmea rakentamaan Lauttasaareen, sillä siellä oli halpaa tonttimaata. Nurmi ja Tuominen rakensivatkin useita taloja tälle alueelle. Alueen arvo nousi Lauttasaaren sillan valmistumisen myötä. Kaiken kaikkiaan rakennustoiminta oli Nurmelle taloudellisesti kannattavaa; elettiinhän silloisessa Suomessa asuntopulan aikaa. Laivanvarustamotoiminta ei ollut yhtä kannattavaa, sillä hän joutui vastatusten Niilo Wällärin kanssa. Tämän jakson luettuani heräsi kysymys: Onko tekijä myös taloustoimittaja?

Nurmen ystävyyssuhteista oli erikoisin Dagens Nyheterin toimittajan Henry Rydahlin kanssa. Tässä henkilökemiat toimivat heti, ja Nurmi antoi varsin avoimesti tietoja tälle toimittajalle, jota piti todellisena ystävänään. Nurmi kirjoitti Rydahlin pyynnöstä monia artikkeleitakin DN -lehteen. Erityisen merkittävä on kirjassa täydellisenä esitetty Nurmen muistokirjoitus Henry Rydahlista.

Helsingin olympialaiset olivat muistorikkaat niin Paavo Nurmelle kuin koko Suomen kansalle. Nurmi toi olympiasoihdun stadionille vielä varsin lennokkaalla askeleellaan. Toki tätä varten oli harjoiteltukin. Keskikentällä olleet ulkomaisten joukkueiden rivistöt hajosivat, kun kaikki yrittivät radan reunalle ihailemaan Juoksijoiden Kuninkaan uljasta askellusta. Näin sittenkin Paavo Nurmi pystyi päättämään juoksu-uransa Olympian kilpakentillä.

Paavo Nurmi oli jo vuonna 1958 saanut sepelvaltimon tukkeutuman, mutta vuonna 1968 aivoveritulppa sitoi hänet jo pidemmäksi aikaa sairasvuoteeseen. Tällöin Nurmi päätti perustaa säätiön. Paavo Nurmi säätiön perustava kokous pidettiin Diakonissalaitoksella 11.3. Säätiön tarkoituksena on edistää sydän- ja verisuonitautien sekä yleisen kansanterveyden tutkimusta. Nurmi lahjoitti säätiölle miljoona markkaa sekä asunto-osakkeita kahdesta talostaan.

Paavo Nurmi vilustui kävelylenkillään syksyllä 1973, joutui sairaalahoitoon ja nukkui pois 2.10., samana päivänä, kun hänen oli määrä tavata Lasse Virén. Valtiolliset hautajaiset järjestettiin Helsingin Vanhassa kirkossa. Hänet haudattiin vainajan omasta tahdosta Turkuun.

”Suuri yksinäinen” oli poissa. Hänen ystäväpiirinsä oli suppea, mutta kiinteä. Toisaalta hän tunsi useita ja tervehti liki kaikkia, mutta usein pyrki karttelemaan erityisesti toimittajia ja häneen nuivasti suhtautuvia. Nurmella oli sosiaalinen omatunto, ja hän oli usein vähäväkisten puolella.

Itsekeskeisyys oli hänelle ominaista. Tätä selittää ehkä parhaiten pitkänmatkan juokseminen. Tässä lajissa olet yksin ja täysin omien ponnistelujen varassa. Tämä vahvistaa lujaa tietämystä oikeassa olemisesta. Tällä ehkä selittyy Nurmen lyhytaikainen avioliittokin.

Nurmea leimasi suunnitelmallisuus niin urheilussa kuin taloudessakin. Kellontarkka juokseminen oli varmaan suurin syy hänen moniin ennätyksiinsä. Vastaavasti harjoittelu oli sekin suunniteltu aina etukäteen. Taloudenpidossaan kirjan esimerkkien valossa Nurmella oli samaa pikkutarkkuutta.

Edellä esitetyt seikat selittävät myös Nurmen katkerat riidat monien urheiluvalmentajien ja -johtajien kanssa. Nurmi tiesi juoksemisesta ja siihen liittyvistä seikoista enemmän kuin muut. Nurmi ei koskaan antanut periksi missään asiassa. Ristiriidat johtivat usein ”sotatilaan”, ja vain taitavat ”rauhanvälittäjät” pystyivät nämä sodat lopettamaan. Suuret persoonat kuten Urho Kekkonen ja Paavo Nurmi eivät joutuneet koskaan hakaukseen keskenään. Kumpikin tiesi oman arvonsa.

Teos antaa kuvan Nurmen persoonallisuuden niistä puolista, mitkä jäävät urheilun ja talouden ulkopuolelle. Paavo Nurmi oli todellinen kulttuuripersoona. Hänellä oli laaja lukeneisuus, ja taiteen ystävänä hänet tunsi vain sisäpiiri, sillä hänen taideaarteensa olivat kotona, eikä hän niistä varmaan puhunut ulkopuolisille.

Teoksessa käsitellään vielä oikeutetusti Paavo Nurmen perinnön vaalimista. Paavo Nurmi -keskus ja Paavo Nurmi Games ovat kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja. Tämäkin teos on oiva lisä tässä perinnön vaalimisessa. Turkulainen urheilutoimittaja on oikea henkilö kirjoittamaan tällaisen teoksen. Yleisesti ottaen urheilutoimittajien pitäisi ryhtyä laajemminkin tällaisiin kirjallisiin töihin, sillä heillä on hallussaan kirjoittamisen taito.

Palatkaamme lopuksi väitöskirja-vertaukseen. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjän tulee joillakin esimerkeillä osoittaa lukeneensa koko teoksen. Melkein aina tämä tehdään esittelemällä teokseen jääneitä panovirheitä: Minäkin löysin kaksi pilkkuvirhettä, sivuilta 45 ja 348.

Risto Sänkiaho


   
Urheilutoimittajain Liitto
«  Joulukuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat