Naisvalmentajilla on yhä paksu lasikatto
24.1.2014 1:23 Uutiset / Helsingin Urheilutoimittajat
Anne Rikalan esimerkit virittivät hyvän keskustelun urheilutoimittajanaisten illassa.

Rikala_Danskanen.jpg (600 x 450)Anne Rikalan (vasemmalla) esimerkit omalta melontauraltaan saivat aikaan hyvän keskustelun naistoimittajien ja järjestöjen naisten illassa tammikuussa. Rikalan seurassa Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Danskanen.

Melonnan huippu-uransa viime syksynä lopettaneen Anne Rikalan esitys kirvoitti hyvän keskustelun urheilutoimittajanaisten ja järjestöissä toimivien naisten illassa 20. tammikuuta Valo-talossa. Rikalan ura valotti hyvin monenlaisia pohdinnan paikkoja, joita naisurheilijat joutuvat urallaan kokemaan.

Nuoren Annen ensimmäisiin kuuluneessa harjoituspäiväkirjassa luki "Liity melojiin, pääset naimisiin". Lause kuvasti ehkä melojien tiiviitä keskinäisiä välejä, mutta niiden ansiosta tai niistä huolimatta Rikala oppi jo juniori-ikäisenä, että melonta on No bullshit -laji.

- Meille tytöille oli ihan luontevaa kilpailla siitä, kuka vetää eniten leukoja, Rikala kertoi.

- Kun esikuvia ei ollut, piti kokeilla, miten kovaa nainen voi harjoitella, hän kuvasi omaa ja Jenni Mikkosen roolia lajinsa ensimmäisinä suomalaisnaisina huipulla.

Naiseus vs. voima

Melonta on niin sanottu myöhäisen kypsymisen laji, koska se vaatii menestyksen eteen vuosien työn. Ylävartaloon on pakko hankkia rutosti voimaa, jotta voi menestyä. Joillekin naisille se on tiukka paikka, ja Rikalakin kertoi miettineensä usein, voiko melojana osoittaa itsestään herkän runotytön puolta.

Rikala kuvasi mainiosti sitä, millaisen maailman hän ja kilpakumppaninsa ovat joutuneet kohtaamaan. Esimerkiksi ruotsalainen olympianelonen Sofia Paldanius menetti urheilijapalkkansa, kun tuli raskaaksi Lontoon kisojen jälkeen. Asiasta nousi Ruotsissa kohu, ja Rion olympialaisiin tähtäävä Paldanius sai tukensa takaisin.

Rikala, 36, päätti huippu-uransa viime syksynä. Viimeisen kisavuoden huipennus oli pronssi MM-kisojen 5000 metriltä.

Uran loputtua hän on siirtynyt työelämään Kisakallion urheiluopistossa Lohjalla ja miettii, miten työelämästä saisi saman tyydytyksen kuin urheilusta.

– Nyt kun arki on koittanut, huomaa, miten hienoa urheilijan elämä on ollut, Rikala peilasi 18 vuoden uraansa, jonka aikana oli reissussa pari sataa päivää vuodessa.

Rikalan opinnot Jyväskylän liikuntatieteellisessä ovat kesken, ja hän suorittaa valmentajan ammattitutkintoa Kuortaneella. Tulevaisuus näyttää, onko valmennus Rikalan juttu.

Valmennuksesta palkkatyö

Naisvalmentajia Suomessa ei ole tungokseksi asti. Esimerkiksi koripallossa liiga- ja ykkössarjatasolla vain yksi valmentaja 50:stä on nainen. Lasikatto valmentamisessa tuntuu olevan myös ringetessä, jossa on naisten lajiksi suorastaan häkellyttävän vähän naisvalmentajia.

Kynnys valmentajan uralle on korkea, etenkin jos on perheellinen.

– On helppo sitoutua kolmeen iltaan viikossa seuratreeneihin, mutta esimerkiksi maajoukkuevalmennus vaatisia isoa sitoutumista, sanoi tilaisuuteen osallistunut Tuija Helander, 400 metrin aitajuoksun Suomen ennätysnainen.

Kaikkien tilaisuuteen osallistuneiden mielestä naiset kaipaisivat sparraamista siinä, että he uskaltaisivat kokeilla siipiään valmentajina. Vastassa on kuitenkin usein miesvaltainen urheiluyhteisö, joka suhtautuu torjuvasti naisiin valmennuksessa.

– Valmennuksesta pitää tulla palkkatyö, jotta naisetkin voisivat ottaa sen vastaan, Helander totesi.

Lajien joukossa taitoluistelu on poikkeus, sillä sen parissa toimii paljon ammattivalmentajia, ja heistä valtaosa on naisia.

– Taitoluisteluvalmentajista 10 prosenttia on miehiä, kertoi Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtaja Anuliisa Uotila.

Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Danskanen sanoi, että eri lajeista on vaikeaa saada tilastoja siitä, kuinka paljon naisia on valmentajina.

– Naisten pitäisi päästä vaikuttamaan siihen, miten urheilua Suomessa tehdään. Kun aloitin sulkapallovalmentajana, minulta kysyttiin, miten voin valmentaa junnupoikia. Ei miehiltä kysytä, miten he voivat valmentaa tyttöjä. Liian usein mennään urheilupuoli edellä valmentamisessa, Danskanen sanoi.

Muutoksen suuntia IWG-kongressista

Valmennuksen lisäksi epätasa-arvoa urheilussa ja liikunnassa on etenkin urheilujohtajuudessa ja medianäkyvyydessä. Ensi kesänä teemat ovat esillä kansainvälisessä naisliikuntakongressissa, jonka järjestää International Working Group on Women and Sport.

IWG perustettiin vuonna 1994 Brightonissa, ja ensi syksyyn asti sitä vetää Valo.

– IWG ei ole järjestö, vaan verkosto eli vanhakantainen sosiaalinen media, kertoi IWG:n puheenjohtaja Raija Mattila.

Sen kuudes maailmankongressi on Finlandiatalossa 12.–15. kesäkuuta. IWG:n pääsihteerin Terhi Heinilän mukaan kongressiin odotetaan noin 500–700 osallistujaa teemalla "Lead the Change, be the Change".

– Osallistujat ovat liikunnasta kiinnostuneita tai päätöksentekijöitä. Esimerkiksi liikunnasta vastaava komissaari Androulla Vassiliou on tulossa.

– Me saimme Erkon säätiöltä tukea, jonka avulla tarjoamme osallistumisen 20 maahanmuuttajalle, Heinilä kertoi.

Tällä kertaa media ei ole teemana, koska Mattilan mukaan aiemmissa kongresseissa sen käsittely on ollut lähinnä toteavaa, eikä muutosta hakevaa. Urheilujohtajuus on mielenkiintoinen teema, sillä valmennuksen tavoin naisilla on selvä aliedustus järjestöjen johtopaikoilla.

Heinilä_Mattila.jpg (600 x 450)– Yksi syy on se, että naiset eivät uskalla hakeutua johtajiksi, mutta syitä on monenlaisia. Pitäisikö olla tukimekanismeja, jotka auttavat naisia eteenpäin, Mattila kysyi.

Pressikortilla kongressiin pääsee jutuntekoon, ja IWG:n sivuille (www.iwg-gti.org) on tulossa akkreditoitumisohjeet.

Naisten illassa olisi riittänyt juttua vaikka tuplamäärä, ja tilaisuuksille kaivattiin jatkoa.

HUT kiittää IWG:tä, Suomen Valmentajat ry:tä, Valoa ja VK-Kustannusta onnistuneesta illasta.

Teksti ja kuvat: Kaija Yliniemi

Ensi kesän naisliikuntakongressista on rakentumassa mielenkiintoinen kokonaisuus Helsinkiin. Tapahtumaa järjestävät etunenässä IWG:n pääsihteeri Terhi Heinilä (vasemmalla) ja puheenjohtaja Raija Mattila.  


   
Helsingin Urheilutoimittajat
«  Lokakuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat