Paralympiajoukkue virittää kuntoaan loppukesään
24.5.2012 23:19 Uutiset / Helsingin Urheilutoimittajat
Pekingin kuuteen mitaliin on saumat Lontoossakin

Leo-PekkaTähti_PäiviTolppan.jpg (450 x 600)Ratakelaaja Leo-Pekka Tähti ja judoka Päivi Tolppanen lähtevät loppukesästä Lontooseen hakemaan menestystä paralympialaisista.

Elo-syyskuun vaihteen paralympialaiset Lontoossa saattavat hyvinkin olla suomalaisittain huomattavasti menestyksekkäämmät kuin kuukautta aiemmin alkavat olympialaiset. Vajaat neljä vuotta sitten suomalaiset palasivat Pekingin paralympialaisista kuuden mitalin kera, ja vaikka toinen Leo-Pekka Tähden paraatilajeista on poistettu kisaohjelmasta, paralympiajoukkueen johtaja Kimmo Mustonen uskoo suomalaisen vammaisurheilun pysyneen maailman kärjen tahdissa.
– Jos kaikki menee 110-prosenttisesti nappiin, meillä on mahdollisuudet jopa 12 mitaliin, Mustonen sanoi 22. toukokuuta HUT:lle järjestetyssä koulutustilaisuudessa, johon saapui vain kolme urheilutoimittajaa.
Lontoon paralympiajoukkue nimetään 2. heinäkuuta, ja silloin varmistuu myös virallinen mitalitavoite. Vuonna 2008 mitaleita tuli Tähden kelaamien kahden mitalin lisäksi judosta, pyöräilystä ja yleisurheilun heittolajeista.
Lontoossa Tähti on 100 metrin ME-miehenä ja satasella kaksien edellisten paralympialaisten voittajana ehdoton mitaliehdokas, mutta kymmenessä lajissa kilpailevat suomalaiset voivat menestyä laajalla rintamalla. Joukkueen koko kasvanee 35–38 urheilijaan, kun miesten ja naisten maalipallojoukkueet saavuttivat kumpikin paralympiapaikan. Pekingin paralympialaisissa suomalaisia oli 30.

Eksaktia tietoa mutu-tiedon sijaan

Maalipallo on yksi niistä lajeista, joiden kehitystyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihu on ollut aktiivisesti mukana.
– Olemme olleet maalipallon tutkimuksessa edelläkävijöitä. Kun aloimme videoida otteluja, muita videokameroita kenttien laidoilla ei juuri ollut, mutta nyt niitä saattaa olla kymmenen, kuvasi Kihun projektitutkija Henri Lehto.
Vuonna 2008 alkaneiden videoanalyysien avulla maalipallon pelaajat ja valmentajat ovat saaneet täsmällistä tietoa omasta pelistään ja vastustajien otteista. Peli on tiedon avulla kehittynyt.
– Heittovoimaa on lisätty ja esimerkiksi kierrettä on saatu heittoihin lisää, Lehto kertoi.
Suomalaisten tutkimustyö lajissa on ollut niin uraauurtavaa, että venäläiset yrittivät rahalla saada tutkimustietoa haltuunsa. Kihu pysyi isänmaallisena, eikä sortunut houkutuksiin.

Kätevä isä siivitti jo keväällä huippuvauhtiin

Vammaisurheilussakin kilpailu maapaikoista on kiristynyt lajissa kuin lajissa, ja samalla entistä useampi paralympiaurheilija urheilee ammattimaisemmin.
– Meillä on 24 urheilijaa urheilija-apurahalla ja ammatikseen valmentavia on ampumaurheilussa ja uinnissa, Mustonen kertoi.
Taloustilanne voi silti olla esteenä vammaisenkin urheilijan uralla. Erikoisvälineet ovat kalliita, eikä kaikilla ole yhtä kätevää isää kuin Leo-Pekka Tähdellä.
Porilaisen Tähden isä rakensi pojalleen viime syksynä uuden kelaustuolin, joka osoitti toukokuun puolivälissä toimivuutensa ja nopeutensa kansainvälisissä kisoissa Sveitsissä. Tähti paransi Suomen ennätyksiään 200 ja 400 metrillä.
– 400 metrin SE parani yli puoli sekuntia, vaikka siihen matkaan en ole juuri panostanut, Tähti kertoi ja oli tyytyväinen uuteen tuoliinsa.
Uusi menopeli korvasi vuodesta 2006 asti käytössä olleen kelaustuolin ja on pari kiloa kevyempi kuin entinen.
– Nyt olen tuolin painon suhteen samalla viivalla kuin muutkin huiput. Olen jo hyvässä kunnossa, mutta en vielä niin hyvässä kuin SE-ajat antavat ymmärtää, Tähti myönsi.
Seitsenkiloinen kelaustuoli on tehty alumiinista, ja rungon malli on isä-Tähden kehittämä. Takavanne on 28-tuumainen ja etuvanne 20-tuumainen. Renkaiden ilmanpaine säädetään radan pinnoitteen mukaan.
– Tehdastuoli maksaa 3500–5000 euroa. Tämän kustannukset olivat murto-osa siitä, Tähti viittasi työvälineeseensä.
Ennen paralympialaisia hän kilpailee muun muassa EM-kisoissa Hollannissa kesäkuun lopussa. Jos ne kisat eivät osuisi samaan aikaan Helsingin EM-yleisurheilun kanssa, Tähden laji olisi todennäköisesti näytöslajina Olympiastadionilla.
Onko sinulla vinkkejä siitä, miten Olympiastadionin kaarteet pitäisi ottaa?
– Suurella huumorilla! Jos esimerkiksi 800 metrin huippukelaajat tulisivat sille radalle, tulisi pahaa jälkeä, Tähti kuvasi kulmikkaita kurveja.

Näkevien judotreeneistä kohti paralympialaisia

Ratakelauksen ohella paralympialaisten suomalaiset mitalitoiveet kohdistuvat muun muassa judoon. Jani Kallunki voitti tatamilla pronssin Ateenassa ja Pekingissä ja aikoo kirkastaa mitalinsa kullaksi. Menestysmahdollisuuksia on myös alle 63 kilon sarjassa kilpailevalla Päivi Tolppasella.
– Minulla ei ole niin iso ego kuin Kallungilla. Minun on voitettava Lontoossa ainakin yksi ottelu, Tolppanen naurahti hyväntahtoisesti valottaessaan paralympiatavoitettaan.
Painoluokkaa kohden naisia on kahdeksan, ja arpaonnella on iso osa. Mitalin saavuttaminen takaa neljän ottelun urakan.
Tolppanen harjoittelee ja kilpailee kotimaassa pääosin näkevien judokoiden kanssa, koska hänelle ei olisi näkövammaisten sarjassa vastusta.
– Näkövammaisten judo ei eroa näkevien judosta muuten kuin siinä, että ottelu aloitetaan otteesta. Minulle on iso etu, että pääsen kisaamaan näkevien kanssa. Esimerkiksi Venäjällä näkövammaisilla ei ole sellaista mahdollisuutta, Tolppanen kiitti Judoliittoa.
Vammaisurheilun koulutustilaisuuden järjestivät Suomen Paralympiakomitea ja Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry. HUT kiittää runsaasti taustatietoa tarjonneesta tilaisuudesta Paralympiakomitean viestintä- ja yhteyspäällikköä Heidi Lehikoista ja VAU:n viestintäpäällikköä Nina Jakosta.

Teksti ja kuvat: Kaija Yliniemi


   
Helsingin Urheilutoimittajat
«  Lokakuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat