BLOGI:Vuoden Urheilijan valintaa odotellessa
2.1.2015 19:19 Uutiset / Urheilutoimittajain Liitto ry

BLOGI: Vuoden Urheilijan valintaa odotellessa

 

Tein joulukuussa pienen "empiirisen  tutkimuksen" omassa Aamulenkki-blogissani. Sain 12 vastausta kysymyksiini lajien vaarallisuudesta. Minianalyysin mukaan lähinnä vapaaottelu ja nyrkkeily, sekä ilmailu, autourheilu ja moottoripyöräily koetaan eri tavoin vaarallisiksi lajeiksi. Tieto vaaran läsnäolosta ei vastaajien mukaan lisää urheilun viehätystä. Eivätkä urheilusankaruus ja vaaran kokeminen vastaajien mielestä liity toisiinsa.

 

Teoriassa voisi ajatella, että sankaruutta olisi tarjolla sitä enemmän, mitä enemmän vaaroja on voitettavana. Minikyselyni ei kuitenkaan tue tällaista teoriaa. Eikä Vuoden Urheilijan valinnoissakaan ole näkynyt tällaisesta merkkejä.

 

Urheilutoimittajat valitsivat ensimmäisen kerran Vuoden Urheilijan vuonna 1947. Tuolloin valinta kohdistui poikkeuksellisesti kahteen urheilijaan: maratoonari Mikko Hietanen ja pikaluistelija Lassi Parkkinen valittiin samalla kertaa parhaiksi. Kumpaakaan lajia ei voi pitää millään tavalla vaarallisena. Sen sijaan ne ovat lajeja, joita kansan syvät rivit ovat perinteisesti arvostaneet niiden vaativan suuren työmäärän vuoksi. Lisäksi niiden vaatima harjoittelu on kuin todistus suomalaisten ahkerasta kansanluonteesta. Ja opettihan meitä Aleksis Kivikin Seitsemässä veljeksessään, että ahkeruus kovankin onnen voittaa.

 

Vaaran uhmaaminen ei näytä myöhemminkään lisänneen urheilijoiden toimittajien silmissä nauttimaa arvostusta, sillä Vuoden Urheilija on useimmiten ollut hiihtäjä. Peräti 14 kertaa maastohiihtäjä on ollut äänestyksen ykkönen, vaikka jätettäisiin kahdesti valittu yhdistetyn ja hiihdon taitaja Heikki Hasu pois laskuista. Esimerkiksi moottoriurheilu on jo 1950-luvulta lähtien ollut erittäin suosittua Suomessa, mutta ensimmäinen Vuoden Urheilijaksi valittu vauhtisankari oli Keke Rosberg vasta vuonna 1982. Hänen jälkeenkin vain Juha Kankkunen ja Mika Häkkinen ovat olleet urheilutoimittajien äänestyksen voittajia.

 

Vuoden Urheilijan äänestysaika on nyt päättynyt, enkä tätä kirjoittaessani tiedä äänestyksen lopputulosta, joka julkistetaan Urheilugaalassa 13. tammikuuta. Valintaan kohdistuva jännitys vaikuttaa kuitenkin poikkeuksellisen suurelta, joten taustoitan tätä pian 70 vuotta vanhaa instituutiota. Valinnat kertovat aina kunkin aikakauden äänestäjien arvostuksista. Ne ovat siis todellinen kuva urheilutoimittajakunnan ajatusmaailmasta.

 

En ymmärrä sitä ajatusmallia, että jotkut toimittajat, jotka ovat valintoja itse tehneet, kirjoittavat kolumneja, että väärä urheilija valittiin. Voittaja on aina voittonsa ansainnut. Urheilu on täynnä hienoja tarinoita, kertomuksia uhrauksista, sisusta ja täyttymyksestä. Niiden tarinoiden kautta rakentuu urheilulajien ja urheilijoiden nauttima arvostus.

 

Talviurheilija on valittu 30 kertaa parhaaksi. Kun kolme moottoriurheilijaa lasketaan omaan erilliseen luokkaansa, on valinta osunut 35 kertaa kesälajin urheilijaan. Yleisurheilija on valittu 19 kertaa Vuoden Urheilijaksi. Painija on ollut kolme kertaa ykkönen, ampuja kahdesti, samoin uimari ja soutaja, kun Pertti Karppinen valittiin peräkkäisinä vuosina, 1979 ja 1980, ykköseksi.

 

Moottoriurheilijalta on tähän mennessä vaadittu MM-titteli, että hän on ollut edes lähellä valintaa. RR-ajaja Mika Kallio saavutti MM-hopeaa, ja F1-kuski Waltteri Bottas oli kuusi kertaa podiumilla. Ne eivät riitä ykköspaikalle Suomessa, vaikka niilläkin saavutuksilla voisi Ruotsissa olla lähellä Jerringprisetiä.

 

Olympiavoitto on ollut valinnoissa kovaa valuuttaa. Lontoon olympiakisojen purjelautailun suomalaissankarille Tuuli Petäjä-Sirénille riitti valintaan olympiahopea, samoin neljä vuotta aikaisemmin painija Marko Yli-HannukselalleMika Myllylän olympiavoitto ei kuitenkaan riittänyt vuonna 1998, kun F1-maailmanmestari Mika Häkkinen äänestettiin ykköseksi.

 

Yksi valintojen erikoispiirre on, että lajin kansainvälinen harrastajamäärä ei juurikaan lisää urheilijoiden painoarvoa äänestyksessä. Vain kaksi jalkapalloilijaa on valittu: Jari Litmanen (1995) ja Sami Hyypiä (2001).  He ovat samalla ainoat palloilijat Vuoden Urheilijoina. Esimerkiksi tenniksen maailmanlistalla parhaimmillaan 13. sijalla ollut  Jarkko Nieminen ei ole ollut edes lähelle ykkössijaa.

 

Tänä vuonna yksi suosikeista on golfin Euroopan kiertueella kahdesti voittanut Mikko Ilonen. Ilosen paras listasijoitus oli syksyllä parhaimmillaan 37:s. Se on huima suoritus lajissa, jota harrastaa maailmanlaajuisesti 60 miljoonaa ihmistä. Hän saattaa nousta 10:n joukkoon, mutta olympiavuonna jopa sinne tunkeutuminen on erittäin vaikeaa.

 

Kaikkein suurin erikoisuus valintoihin liittyen on, että ketään jääkiekkoilijaa ei ole valittu Vuoden Urheilijaksi Suomessa, tässä lumen ja jään maassa. Esimerkiksi MM-kultavuodet 1995 ja 2011 olivat Litmasen ja Kaisa Mäkäräisen (2011) juhlaa.

 

Yksi suomalaisen jääkiekkoperheen suuria täyttymyksiä oli Teemu Selänteen Stanley Cupin voitto vuonna 2007. Silloin Vuoden Urheilijan valinta osui keihäänheiton maailmanmestariin Tero Pitkämäkeen. Nyt olisi viimeinen hetki nostaa Selänne Vuoden Urheilijaksi, mutta Sotshin olympiapronssi ei kuitenkaan taida riittää edes hänen kohdallaan. Vuoden Urheilijahan palkitaan yhden vuoden saavutuksista, ei koko urasta. Selänne painii urheilijana sellaisessa mittaluokassa, että sitä ei Suomessa edelleenkään taideta täysin ymmärtää. Yksi esimerkki: Selänne oli Googlen hakutilastojen mukaan vuoden 2014 suosituin suomalaisurheilja.

 

Suomalaiset urheilutoimittajat ovat arvostaneet aina hiihtäjiä. Kahdesti Vuoden Urheilijaksi valittu Heikki Hasu oli yhdistetyn sankari, joka oli myös aikansa parhaita hiihtäjiä. Veikko Hakulinen valittiin neljä ja Marjo Matikainen kolme kertaa Vuoden Urheilijaksi. Listalla ovat myös kahdesti valitut Eero Mäntyranta ja Mika Myllylä, sekä Kalevi Oikarainen, Helena Takalo, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Aino-Kaisa Saarinen.

 

Hiihdon parisprintin superduo, Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi, on hyvin lähellä valintaa Vuoden Urheilijaksi. Se olisi ensimmäinen kerta sitten vuoden 1947, kun kaksi urheilijaa saa samalla kertaa tämän kunnian.

 

Kalle Virtapohja

 

Kirjoittaja on urheilujournalismista väitellyt filosofian tohtori, joka kirjoittaa omaa urheiluaiheista Aamulenkki-blogia osoitteessa http://aamulenkki.blogspot.com. 


   
Urheilutoimittajain Liitto
«  Lokakuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat