Analyysi: Suomen Olympiajoukkueen tulos Vancouverissa oli heikko
11.6.2010 7:51 Uutiset / Urheilutoimittajain Liitto ry

Analyysi: Suomen Olympiajoukkueen tulos Vancouverissa oli heikko

Vancouver-kisaprojektin analyysi kulminoituu viiteen valmennukselliseen johtopäätökseen

Suomen Olympiajoukkueen tulos Vancouverissa oli heikko, kouluarvosanalla 6-. Lajeista jääkiekko, lumilautailu ja taitoluistelu onnistuivat odotetusti. Kisaprojektin perinpohjaisessa analyysissa löytyi useita selittäviä tekijöitä heikolle menestykselle. Analyysistä tehtiin viisi valmennuksellista johtopäätöstä: 1. Lajien päävalmentajien rooli ja johtajuus ovat liian heikkoja, 2. Lajiliittojen valmennuksen kompetenssi on puutteellista, 3. Hajautetun ja keskitetyn harjoittelun suhde on väärä, 4. Psyykkisen valmennuksen osaaminen on heikkoa ja 5. Suksihuollossa Suomi on pudonnut keskikastiin.

Johtopäätöksistä viedään oppia lajien kanssa tehtävään yhteistyöhön

1. Päävalmentajien rooli ja johtajuus lajien valmennusprosessissa ovat tällä hetkellä liian heikkoja, jolloin yksilöllisten virheiden todennäköisyys kasvaa, valmennuksen seuranta ja sparraus vähenee ja päävalmentajan osaamista ei hyödynnetä riittävästi.

2. Lajiliittojen valmennuksen kompetenssi on puutteellista, mikä näkyy lajiliittojen kyvyssä ylläpitää ja kehittää valmennusjärjestelmiään. Kansainvälisellä tasolla tämä näkyy menestysennusteen heikkenemisenä.

3. Hajautetun ja keskitetyn harjoittelun suhde on vinoutunut, jonka vuoksi laadukkaan toimintaympäristön luominen on työlästä ja kallista.

4. Psyykkisen valmennuksen osaaminen on heikkoa, joten suorituskykyä ei pystytä maksimoimaan ja häiriötekijöiden vaikutus kasvaa. Tämä näkyy paineenalaisen suorituksen epävarmuutena.

5. Suksihuollon merkitys on korostunut ja Suomi on tässä kehityksessä pudonnut keskikastiin. Suksihuollon kapasiteetti ei kisatilanteessa riitä ja pienet virheet kostautuvat rajusti.

”Analyysi toi esille suomalaisen talviurheilun heikkoudet tällä hetkellä ja niitä lähdetään vahvistamaan kohti seuraavia Sotšin kisoja. Tämä tarkoittaa pitkäjänteistä yhteistyötä lajien kanssa, jotta päävalmentajien rooliin saadaan korjausta, valmennuksen tietotaito on kilpailukykyistä ja lajien valmennus on laadukasta ja tehokasta. Psyykkinen valmennus on saatava osaksi lajien valmennuksen vuosisuunnitelmia ja suksilajien kanssa yhteistyössä kootaan riittävät resurssit ja osaaminen suksihuoltoon”, kommentoi valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola analyysin antia.

”Vancouver-analyysi oli perinpohjainen ja antaa hyvää evästä myös huippu-urheilun muutosryhmän tulevalle työlle”, toteaa Niemi-Nikkola.

Jääkiekko, lumilautailu ja taitoluistelu onnistuivat

Olympiakomitea asetti 12 mitalin tavoitteen toukokuussa 2009, jolloin se oli haastavan realistinen. Menestysennuste heikkeni merkittävästi vasta viimeisen kolmen kuukauden aikana ennen Olympialaisten alkua, mutta tavoitteen muuttamiselle ei ollut perusteita ennen kisoja. Lajikohtaisesti kiitettävän tai hyvän arvosanan saavat vain jääkiekko, lumilautailu ja taitoluistelu.

Analyysiä varten kaikilta lajeilta on saatu raportit, lajien kanssa on pidetty yhteinen analyysiseminaari ja lajikohtaiset palaverit. Lisäksi esimerkiksi terveydenhuollosta ja suksihuollosta on kerätty erikseen tietoa. Kaikilta Olympiajoukkueen jäseniltä kerättiin palaute kyselyn avulla ja lisäksi yksilölajien avainurheilijoilta kysyttiin tarkempaa tietoa Olympialaisia edeltävästä vuodesta, heidän harjoittelustaan ja tukiverkostoistaan

Odotuksiin nähden onnistuneita lajeja – jääkiekko, lumilautailu ja taitoluistelu - valmennuksen johtaja Kari Niemi Nikkola kuvaa seuraavasti:

- Jääkiekossa naisten joukkueella oli pitkä ja hyvin suunniteltu valmistautuminen. Tavoite oli selkeä ja se hyödynnettiin prosessissa. Valmennusote oli vahva ja sitoutunut. Pelaajilla oli aito kilpailutilanne pelipaikoista ja hyvä joukkuehenki. Pronssitulos oli lähellä maksimia

- Jääkiekon miesten joukkueen valmistautuminen oli lyhyt ja osalle pelaajista valmennusjohto oli uusi, mitkä asettivat oman haasteensa muun muassa joukkueen hitsautumiselle. Tulos oli hyvä, vaikka pelitason ailahtelu hieman mielikuvaa hämärtääkin.

- Lumilautailussa oli laaja potentiaali menestykselle. Lajin suunnitelma ja toteutus olivat selkeitä. Pieniä haasteita tuli viimeistelyssä ja kilpailussa. Lumikourussa tulos oli silti lähes maksimi, kirkkaimpina Peetu Piiroisen hopea ja Markku Kosken kuudes sija.

- Taitoluistelussa oli vahva valmennuslinja ja -ote sekä suunnitelma, ja niiden toteutus oli 100 %. Naisluistelijoilla oli aito kilpailutilanne olympiapaikoista, mikä toi tarvittavan lisäkipinän urheilijoille. Naisluistelijat, etenkin Laura Lepistö (6.), onnistuivat hyvin.

Odotuksia lievästi heikommin menestyivät pikaluistelu, alppihiihto ja freestyle, joiden analyysin Niemi-Nikkola tiivistää seuraavasti:

- Pikaluistelu eteni harjoituskauden kahdessa ryhmässä, minkä vuoksi harjoittelun ohjaus ja seuranta olivat osin puutteellisia. Tulosodotukset olivat lopulta yhden urheilijan, Mika Poutalan harteilla. Poutalan kaksi pistesijaa korjasivat lajin tulosta, joka kokonaisuutena oli kuitenkin lievä pettymys.

- Alppihiihdossa oli Tanja Poutiaista lukuun ottamatta kokematon ja nuori joukkue. Terveydelliset haasteet vaikeuttivat kauden aikana selvästi valmistautumista ja kisapaikalla lisäksi olosuhteet olivat sekä huollolle että urheilijoille haastavat. Poutiainen ja Andreas Romar suoriutuivat perustasollaan.

- Freestylessa tapahtui kauden aikana paljon muutoksia harjoittelun ohjelmoinnissa ja loukkaantumisten takia. Kausi oli kaikkiaan epätasainen ja suoritusvarmuus oli hukassa. Viimeistely onnistui kuitenkin hyvin ja tulos oli alkukauden näkymiin verrattuna hyvä, mutta edellisten vuosien menestykseen verrattuna pettymys.

Lajeista odotuksiin nähden selkeitä pettymyksiä olivat maastohiihto, ampumahiihto, mäkihyppy ja yhdistetty, joita Niemi Nikkola arvioi seuraavasti:

- Maastohiihdossa oli paljon haasteita kauden aikana. Viimeistelyssä urheilijoilla oli yksilölliset toimintamallit. Maastohiihdon tulokseen ei siten ole löydettävissä niinkään yhteisiä selittäviä tekijöitä vaan lajissa nähtiin useita osin toisistaan riippumattomia epäonnistumisia. Suksihuolto toimi muodostuneita mielikuvia paremmin, mutta epäonnistui parissa kriittisessä kisassa sitäkin dramaattisemmin. Vaikka naismaastohiihtäjät saavuttivat kaksi pronssimitalia – Aino-Kaisa Saarinen 30 km ja viestijoukkue – oli tulos odotuksiin nähden heikko.

- Mäkihypyssä resurssivaje aiheutti haasteita leirityksessä ja sen vuoksi kauden harjoittelu oli hyvin hajautettua ja lajin valmennuksellinen ote ja ohjaus olivat heikkoja. Janne Ahosen ja joukkuemäen neljännet sijat pelastivat lajin kasvot, huomioiden itse kisoissa tehdyt isot virheet.

- Yhdistetyllä oli kohtuullisen eheä harjoituskausi, jossa resurssipulaa kompensoitiin talkoilla. Viimeistely onnistui kohtuullisesti. Suksihuollossa tehtiin virheitä, varsinkin ensimmäisissä kilpailuissa. Hannu Mannisen paluu pelasti lajin, mutta kokonaisuus jäi odotuksiin nähden heikoksi.

- Ampumahiihdossa ohjelmointimalli- ja vastuu olivat epäselviä ja hajautettu viimeistelyratkaisu ei toiminut – kisoissa oli yksilöitä, ei joukkue. Vauhti suksilla on kehittynyt, mutta ammunta oli edelleen epätasaista. Suksihuolto onnistui lajissa kohtuullisen hyvin. Vaikka jo odotukset ampumahiihdolta olivat epärealistiset, lajin saldo oli pienempiinkin odotuksiin nähden pettymys.

Lisätietoja: valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola 0400 603 263

 



   
Urheilutoimittajain Liitto
«  Kesäkuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
 
 
 Tapahtuma
 
 Koulutus
 
 Kokous
 
 Ilmoittautuminen
 
 Hakuaika
 
 Fair Play -lehti
Kategoriat